Kahdeksan tassua ja neljä kaviota.

Niin se tosiaan tekee ja niinhän sen on tehtävä, mitenkäs muuten mistään mitään tulisi. Elämä on nyt siis taas “normaalia”, ja pahimmasta on päästy yli. Eetustakin kyllä huomasi “veikan” puuttumisen, alkupäivät se oli levoton ja selvästi etsi Suloa talon joka nurkasta ja vinkui vähän perään. Mutta onneksi pukkasi päälle mökkireissua ja muuta, niin unohtui sitten kaikki tuo. Hirveän nopeasti tämä aika vaan taas tuntuu menevän, nyt on jo heinäkuu! Miksi tää kesä menee AINA näin nopeasti?! Tuntuu, ettei ole kerennyt tehdä vielä oikein mitään.

Noh, niin ihmisillä kuin elukoillakin elämä on kesällä yhtä laiffia. Glói-poika saa tyytyväisenä mussuttaa ruohoa jätti-isolla laitsalla ympäri vuorokauden, toivottavasti aina syyskuuhun saakka. Eetu on tosiaan päässyt reissaamaan mökille ja kaikenlaisten tuttujen luokse, on päässyt uimaan ja metsään juoksemaan. Kaikkein ihanin uusi asia on varmasti TAAS uusi tyttöystävä, tällä kertaa 13-viikoinen rotikan pentu, Viivi. Viivi asuu tuolla ylämäen kerrostaloissa ja on jo tässä muutaman illan peräkkäin käynyt meidän pihalla leikkimässä. Tytteli on tosiaan vasta sen 13 viikkoa, ja silti jo Eetua isompi. Melko rajut on leikit nuilla kahdella ja puruvimma on kova. Välillä vähän hirvittää katsella, mutta kyllä ne varmasti itse parhaiten tietävät mitä ovat tekemässä.=)

Rakkaudesta se koirakin puree.

Ylisöpö pikku Viivi! ^^

Nämä kuvat ovat siis eilisillalta,kun Viivi pyörähti täällä taas leikkimässä ilta kahdeksan aikoihin. Siitä päästäänkin sitten tämän päivän tapahtumiin, sillä Viivin omistaja Sini kertoi, että hänen pelikaverillaan oli myös kaks pihakoiraa,jotka olivat tulossa juuri sopivasti sitten tänään lauantaina kylään. Noh, me sitten tietysti ehdotettiin, että tulkaa ihmeessä tänne meidän pihalle koirien kanssa leikkimään, ja näin sitten tehtiin.

Tosiaan sitten tänään puolenpäivän jälkeen alkoi pihalta kuulua haukuntaa ja siellä sitten odotteli Viivi, sekä Daniel ja Unski. Unski on 4-vuotias valkoisen ja ruskean värinen pihispoika ja Daniel kohta 3-vuotias töpöhäntäinen kolmivärinen komistus. Eetu ei ollutkaan muita pihiksiä nähnytkään sitten tänne kotiutumisen, paitsi tietysti Örri-iskän. Huh huh mitä menoa oli heti alusta alkaen, pojat kun ovat poikia ja siinä samassa läjässä on vielä vähän pihalla oleva rottweiler. Laskettiinkin sitten leikkiä, että Viivi on ihan pihalla pihakoirista. Huomasi nimittäin niiiin selvästi tuon niiden leikkimistapojen erot; pihikset pieninä ja ketterinä tykkäävät juosta ympäriinsä ja painia, mutta rotikka raskaampana koirana ei jaksa juosta ,niin sen on otettava tukeva ote kaverista ja pidettävä se paikallaan maassa painileikin ajan. Vanhemmat pihikset tekivät (tai ainakin yrittivät) selväksi, ketkä täällä oikein määrää. Alussa tosiaan oli hurjaa menoa, ärinää ja murinaa kuului ja hampaita näkyi enemmän kuin valkohailla.=D Mutta sitten meno rauhoittui ja hassu nelikko pistikin menemään possujunassa sellaista haipakkaa että!

Viivi on vähän pihalla poikien jutuista.

Daniel ja taustalla Unski.

Ihan päätöntä menoa.

Ja hirmuhelteestä huolimatta koirat jaksoivat painaa minkä vain pääsivät ja varmasti olisivat leikkineet vielä pidempäänkin. Oli muuten tosi hauskaa verrata Eetua, Danielia ja Unskia keskenään. Miten eri näköisiä saman rodun edustajat voikaan oikeesti olla! Rehellisesti sanottuna Unskia en pihikseksi edes tunnistaisi, jos kadulla tulisi noin vain vastaan. Oli myös kiva nähdä Eetu nyt verrattuna sitten täysikasvuiseen koiraan. Täysikasvuisen korkuinen se on jo, massaakin on mukavasti ja sitä tietysti tulee vielä vain lisää. Eli ei se paljoa “aikuisille” hävinnyt.;)

 Eetu & Unski.

 Pihispojat.

Että oikeinoikein mukava ja piristävä kesäpäivä koirien kanssa oli! Saatiin myös hyviä vinkkejä tulevia pihakoira-päiviä varten, että mitä pikkuisen voitaisiin reenata Open Showta varten. (Ettei nyt IHAN untuvikkoina sinne lähdetä.) Toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa sitten siellä!

Lopuksi vielä ryhmäpose jota, niinkuin näkyy, oli vähän hankala ottaa.

Fantastic Four.;)

Voi luoja…ei tätä käsitä vieläkään. Mutta meidän Sulomme on nyt poissa.. Kukaan ei todellakaan olisi sitä osannut odottaa kun aamulla herättiin. Mutta niin siinä vain kävi.

Sulo sai aamupäivästä samanlaisen kohtauksen,kun tuossa muutama viikko sitten. Takajalat eivät pitäneet ja tällä kertaa kissa-parka jopa ihan ulvoi kivusta. Kokeita sitten tehtiin ja niistä selvisi, että Sulolla oli synnynnäinen sydänvika, eikä mitään ollut tehtävissä enää.. Ihan liian aikaisin vietiin pikku kissamme meiltä. Ja vain 1,5 vuotta Iidan kuolemasta! Vieläkin ollaan kuin puulla päähän lyötynä täällä. Sen takia en tänne oikein pysty muuta kirjoittamaan tapahtumasta.. Sulo saa viimeisen lepopaikan mökiltä Iidan vierestä.

In Memoriam

“Sulo” Kesäkuu 2006-11.6.2010

Kiitos kisukulta kaikesta.<3 Opetit kissoista paljon sellaista, mistä meillä oli paljon ennakkoluuloja, joita ei taatusti ole enää tämän jälkeen. Mieletön ikävä kaikilla meillä ja “pikkuveli” Eetulla myös.

Maailman kaunein kissa.<3

Voi että, tänään tosiaan Eetu veikkoineen täyttää siis tasan 6kk. Niin se aika vaan menee! :’) Eetu haluaisikin nyt tätä kautta lähettää onnittelut ja iiiiiisot terveiset Iivarille, Tarmolle, Remolle ja Ilpolle. Merkkipäivän kunniaksi aamupalana oli kinkkua ja nakkeja, pitäähän sitä nyt hauvelinkin saada juhlia. Hitsi miten aika onkin oikeesti mennyt ja miten paljon Eetu on sitten tammikuun muuttunut; niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin.

Pisti ihan hymyilyttämään kun vertaa näitä vanhoja ja nykyisiä kuvia, kattokaapa vaikka!

Naama oli ensin tällainen…

Ja tältä nassu nykyään näyttää.

Ja tältä näytti pikku pihiksen kroppa n.5-6 viikkoisena. Ei vitsit tuo lyhyt kuono on niin söpö!

Ja tällainen komea nuorukainen veljesviisikon punkerosta on kasvanut. Kauan Lauran kanssa veikkailtiin meneekö nuo kaksi isoa mustaa laikkua yhteen vai ei; olisi pitänyt lyödä kunnolla vetoa sillä olisin voittanut, kun sanoin että ei.

Että tämmönen erittäin aurinkoinen ja kuuma juhlapäivä meillä on täällä ollut.=) Eiköhän pojulle kinkkua heru vielä iltapalallakin.

Voisi sitten tässä vielä mainita sellaisen aika paljon ikävämmän tapauksen, mikä meille tuossa vajaa pari viikkoa sitten sattui. Kävi siis niin, että pistettiin yhtenä torstai-iltana Eetun niskaan vahvaa punkkimyrkkyä, mikä kuitenkin on kissoille ihan hengenvaarallista. Kaikki näytti kuitenkin ihan normaalilta, mutta sunnuntaina Sulo alkoi yhtäkkiä krampata ja jalat menivät alta. Se oli oikeasti ihan hirveä tilanne; se tuli niin puun takaa, kun Sulo on aina niin hirveän terve kissa ollut. Ihan paniikissa sitten mietittiin että mistä on kyse ja eläinlääkärillehän oli päästävä. Ei muuten ollut mikään helppo juttu sunnuntai-iltana löytää päivystävää eläinlääkäriä! Hyrylästä onneksi kuitenkin löytyi ja Sulo sitten kiireen vilkkaa sinne. Eläinlääkärikin oli ihan ymmällään mistä oli kyse, ja päätti sitten rauhoittaa Sulon ja antaa sille nestettä. Tilanne rauhoittui luojan kiitos sen jälkeen ja kisu nukkuikin sitten ihan aineissa koko yön. Seuraavana päivänä kaikki oli taas kuin ennen, pikkaisen vielä Sulon etujalat kuitenkin kipristelivät. Edelleen mietittiin että mistä ihmeestä oli ollut kyse ja äiti sitten keksi sen punkkimyrkyn! Eetu oli siis sitä Suloon levittänyt jossain vaiheessa, vahingossa tietenkin, mutta silti. Huh huh mikä tuuri, siinä olisi nimittäin voinut käydä oikeasti tosi huonosti..:(

Mutta nyt on tosiaan kaikki taas hyvin ja kesäkin vasta ihan aluillaan,ihanaa! Loppuun sitten vielä Sulkero-kevennys.:)

Näiden upeiden kesäkelien siivittämänä lähdettiin tosiaan eilen käymään mökillä ekaa kertaa tänä keväänä laittamaan paikkoja jo vähän kesäkuntoon talven jäljiltä. Ja samalla kertaa reissu oli Eetun ihka eka kerta mökillä. Pienestä matkapahoinvoinnista se kärsii edelleen, vaikka ei edes syötetty sitä ennen reissua niin kyllä autossa pienet puklut tuli..Tästä eteenpäin aletaan siis luultavasti antamaan sille matkapahoinvointilääkettä joka kerta ennen vähän pidempää autoreissua.

Perillä sitten elämä oli yhtä laiffia! Uusi iso piha ja metsä täynnä uusia hajuja ja paikkoja.

Eipä keritty edes kunnolla saamaan kamoja kasaan,kun Eetu jo ekaa kertaa haukahti ja pihassa vilisikin yhtäkkiä kolme koiraa; nimittäin mökkinaapurin porokoirat Miksu ja Jamu tulivat vierailulle ja katsastamaan uuden kaverin. Ensimmäiset hepulit olivat siis valmiita alkamaan ja Jamun kanssa Eetu pistikin menemään sitten ihan kunnolla. Juostiin pitkin pihaa, saunarannan mäkeä ylös ja alas, ihmisten jaloissa… Miksu-mummokin uutta tulokasta haisteli,mutta ei innostunut enää nuorison leikkeihin mukaan.

^ Tälle kuvalle,jossa Miksu ärähtää Eetulle on vaan ihan pakko nauraa! :’D Hyvä vaan,että mummeli opetti pentua ja näytti sille kaapin paikan! Mutta tuo kenguru-Eetu on vain niin hupaisa. Ja läksy meni heti perille, ei enää yrittänyt Miksun selkään hyppiä tuon jälkeen..

Vauhdikkaan ekan leikkisession jälkeen oli pikkupihis ihan poikki! Jamu ei vaan millään olisi uutta kaveriaan halunnut jättää ja hyvin vastahakoisesti kotiin lähtikin. Me sitten mentiin sisälle vähän rauhoittumaan ja päikkäreille. Yhtäkkiä kuului,kun joku käveli verannalla. Ihan koomassa ollut pihis heräsi siinä samassa ja alkoi haukkumaan. Ovenkahva kävi alaspäin ja me jo ihmeteltiin että kuka kumma sieltä oikeen tulee. Sitten ikkunasta näkyi kaksi mustaa pystykorvaa ja Jamuhan se siellä oli! Se oli karannut kotoa ja juossut takaisin meidän mökille,ihan selvästi hakemaan Eetua uudestaan leikkimään. Piti sitten ihan autokyydillä se viedä peräti 500 metrin päähän, kun ei muuten millään suostunut lähtemään,kun uusi kaveri vaan oli niin ihana!

Mutta kenties se kaikkein suurin hupi ja uusi kokemus oli järvi ja uiminen! Ennen mökkirantaa oli Eetu vain sellaisessa pienessä suossa/lammikossa käynyt tyttökavereiden kanssa kahlaamassa mutta nyt oli ihan toisenlainen “lätäkkö” edessä. Aluksi pikku pihis nytkin vain kahlaili ja tutki rantaa, mutta selvästi oli ihan innoissaan vedestä. Sitten tapahtuikin pieni horjahdus liukkaalla kalliolla ja Eetu joutuikin veden varaan. No,sieltä sitten noustiin reippaasti takaisin ylös ja pienen ihmettelyn ja “eihän se nyt niin kauheeta ollutkaan”- toteamisen jälkeen oli poju kovasti menossa uudestaan veteen. Keppiä sitten heiteltiinkin sinne ja Eetu ihan onnessaan hyppeli kalliolta järveen niin että loiske kävi. Vielä ei kuitenkaan varmuuden vuoksi kovin kauas keppiä heitetty vaan ihan siihen rannan lähettyville.:) Mutta uusi tanskalais-ruotsalainen vesikoira on siis syntynyt! Tänäänkin aamulla oli poju mukana aamu-uinnilla ja taisi olla vielä hauskempaa kuin eilisiltana, nyt kun aamuaurinko paistoi aivan ihanasti kalliorantaan. On tainnut tuo rakkaus uimiseen jotenkin mystisesti tullut tuolta Armi-tädiltä, kun Eetun Bertta-äiskä ei kuulemma ihan hirveä vesipeto ole.:)

Pikku hylje.:)

^ Tanskalais-ruotsalainen sukellusvene!

^ Poju bongasi joutsenia, muttei sentään viitsinyt niiden perään lähteä uimaan.(;

Tuo Eetun uiminen oli todellakin aivan ihana yllätys meille kaikille! Mökkeilystä tulee paaaljon mukavempaa, kun koira on vesipeto, uiminen kun on niin iso osa tuota meidän mökkeilyä. Kunhan tuo järvivesi tuosta vaan vielä lämpenee, niin menee meillä kaikilla piiitkiä aikoja vedessä leikkiessä.:) Ollaan sitten ihan rusinoita koko porukka! Mikä myös oli ihan huippu hienoa huomata oli se,että vaikka Eetu tosiaan ihan vapaana oli koko ajan, se ei silti lähtenyt minnekään. Eron kyllä huomasi heti tuohon meidän vanhaan koiraan,Iidaan, verrattuna. Paimenkoirana Iidalla tietysti piti olla koko ajan vähintään yksi meistä sen näköpiirissä, mutta Eetu ottaa paljon rennommin. Välillä se kävi omilla pikku reissuillaan esimerkiksi mökin takana tai itsekseen rannassa, mutta pysyi kuitenkin mökin alueella koko ajan,eikä lähtenyt mökkitietä pitkin naapuriin. Että ainakin näillä näkymin voi pojuun luottaa sen verran, ettei sitä koko ajan tarvitse olla vahtimassa. Tällainen oli siis Eetun ensimmäinen mökkireissu, joita varmasti siis tänä ensimmäisenä kesänä tulee vielä olemaan paaaljon! Toivottavasti siitä tulee pihikselle sellainen paratiisi, mikä se meijän Iitulle aikoinaan oli.=)

Jei, näyttäisi se kevät ja se kesäkin saapuvan tänne Keravallekin! Aurinko paistaa taas,linnut livertää yötä päivää, poni tiputtaa kilon verran talvikarvaa joka päivä ja pikkupihis näkee joka päivä jotain uutta; oravia, jäniksiä jne.

Nyt ollaankin viime päivinä tyttöjen liehittelemisen lisäksi tehty muita oikein jätkämäisiä asioita; eli pelattu pallopelejä! Eetuhan rakastaa yli kaiken hakea palloa ja jaksaisi juosta sen perässä vaikka loputtomiin. Niinpä sen takia ollaankin Lauran kanssa otettu joka kerta tuohon kentälle joko pesis-tai tennismaila mukaan, niin saadaan lyötyä pallo mahdollisimman kauas. Vaikka meillä on siis vain yksi kenttäpelaaja, on se siinä mitä mainioin; mahdottoman nopea ja ketterä ja ottaa tarvittaessa hienoja koppejakin. Vappuna leikittiinkin vähän erilaisten pallojen kanssa. Ilmapallot oli pihispojasta ihan hirveän hauskoja, kunnes yksi sitten meni pamahtamaan suoraan naamalle päästäen ihan hirveän pamauksen ja sitten sitä uikutettiinkin kauhuissaan omassa kopissa, hohhoijaa. Mutta näillä pallopeli reeneillä on Eetulla kohta sellainen sixpäkki, että naapurin tytöt saa olla varuillaan ettei muut tytöt tule pian apajille! Ja leikkien jälkeen tietysti ilta jatkuu penkkiurheilun ja lätkän merkeissä!

Tässä sitten kuvasatoa urheilijanuorukaisesta.

Eetu on valmis vaikka seisomaan päällään jotta saisi pallon. Tässä ei nyt sentään ihan..:D

Välillä vauhtia on niin paljon,että mennään kohteesta ohi.

Vain pieni pallo-addiktio..

Kohde havaittu.

Taktinen jarrutus.

Ja vauhtia ainaki 180km/h.

Hopeanuoli.:)

Ja pallon perässä mennään sitten vaikka pusikkoon.

Onkse mikään ihme että naapurintytöt on ihan myyty?

Ja täytyy sen urheilijan välillä sitten levähtääkin ja antaa lihasten rentoutua.

Tällastä meillä tällä kertaa!

Vietettiin tuossa vähän aikaa sitten oikein mukava kevätpäivä tallilla. Päätettiin yhden tallikaverin kanssa siis irtohypyttää nuita meidän polleja. Glói sai toimia ikäänkuin opetus-ja vetohevosena nuoremalle Ránille, sillä Glóihan on hyppinyt paljon jo ennenkin, mutta ei oltu ihan varmoja mitä mieltä Rán asiasta olisi. Hyvin kuitenkin meni kummallakin “nutipäisellä rautiaalla” niinkuin me Jennin kanssa noita kahta kutsutaan. Päivästä teki mukavan myös ihana auringonpaiste ja hirveä kuhina kävi tallilla muutenkin.

Eetu oli myöskin mukana ja Eetullakin oli tärkeä tehtävä. Se sai nimittäin toimia ns. mallikoirana ja antaa mahdollisimman hyvä kuva pihiksistä. Kävi nimittäin ilmi, että tallikaverini harkitsi toisen koiran hankkimista perheeseen ja perheen lapset olivat aluksi jackrusselin terrieriä ajatelleet, mutta Jenni ei terrieriä halunnut. Niinpä lapset olivat sitten ihan sattumalta huomanneet pihakoiran koirakirjasta, ja nimenomaan sen perusteella että se niin kovasti jackrusselilta näytti. No, sittenhän Jenni tajusi että hei, Siirillähän on pihakoira! Niin sitten sovittiin, että me irtohypytettäisiin poneja, kun lapset saisivat telmiä pihispennun kanssa ja katsoa mitä olivat siitä mieltä. Hehe, taisi Eetu-poika tehdä pihiksille kunniaa, kun hyvin suurella todennäköisyydellä kohta meidän tallilla toinenkin pikku pihis juoksentelee. Kyllä maailma on pieni!

Tässä olisi vähän kuvanäytteitä Glóin ja Ránin hyppypäivästä.

Näin se issikkakin ponnistaa.

Niin ja tänäänhän Eetulle ja veikoille tulee ikää tasan 5kk. Ei apua miten aika lentääkään,oikeesti! Vastahan se oli pieni, pyöreä pallero ja nyt jo niiin iso miäs, jalkakin nousee välillä jo niin korkealle että ihan hirvittää.:’D Tässä olisikin Eetusta profiilikuva nyt tosiaan 5kk ikäisenä. Huomatkaa uusi pääkallo-panta! Meillä kun ei täällä Keravalla olla blingbling, vaan ollaan kovia rokkiäijjiä!

Tänään olikin oikein reippailu-sunnuntai. Aamupäivällä käytiin Glóin kanssa pitkällä maastolenkillä ja iltapäivä meni koirien kanssa puuhaillessa. Eetu pääsi piiitkäksi aikaa leikkimään tuohon meidän talon vieressä olevan leikkipuiston hiekkakentälle naapurien kultaistennoutajien kanssa. Meillähän tosiaan tuossa kilometrin päässä olisi ihan oikea ja virallinen koirapuisto, mutta naapurien kanssa aina naureskellaan että meillä onkin täällä Koukkutiellä ihan oma yksityinen puisto. Koiruudethan jo torstaina leikkivät siellä reilut puolituntia mutta tänään oli taas vauhti päällä. Tossa naapurissahan asustaa siis peräti kolme kultaistanoutajaa ja yksi chihuahua, joka nyt kylläkin on mammalomalla. Naureskellaankin aina, että Eetulla on kyllä hurjan hyvä haaremi ja ihan nurkan takana! Ja tänään Eetu riehui Zafin ja ykköstyttönsä Zaran kanssa.

OMG, PALLO!

Zafi.

Ja vaikka Zafilla olikin juoksut meneillään, ei pieni pihispoika sitä vielä oikein ymmärtänyt vaan oli koko ajan enemmän Zaran perään, kirjaimellisesti…

“Ihana,ihana, IHANA tyttö!”

Tuli kyllä väkisinkin niiiin hyvälle tuulelle, kun tuota koirien leikkiä katseli. Mutta samalla tuli mieleen, että aina ei ole ollut niin. Meidän vanha koiramme Iida (niin ylirakas kuin olikin) ei nimittäin pitänyt ulkopuolisista ihmisistä eikä koirista ollenkaan. Ei se aggressiivinen tai vihainen ollut, tosi varautunut vain. Mutta kuitenkin sen kanssa sai aina varoa ettei sen lähelle kukaan tuntematon sitten mennyt. Se oli tosi aina tosi harmi,kun vastaan tuli ihmisiä jotka olisivat sitä halunneet paijata ja eniten itseäni harmitti kun sitä ei yhtään huvittanut leikkiä toisten koirien kanssa, hampaita näytti aina vain. Siksi on mielestäni nyt niiin yli-ihanaa kun Eetu rakastaa kaikkia ikään ja ulkonäköön katsomatta. Ja saa itse olla vain ihan huoletta ja naureskella karvakorvien päähänpistoille.

Tää paras pomppukuva oli pakko säästää viimeiseksi. Kunnon pellekoira.

Tosiaan, lumet sulaa joka päivä vaan enemmän ja enemmän! Ja aurinko paistaa ja lämmittää jo niin ihanasti, että käytiin tänään Eetun kanssa lenkillä niin, että itselläni oli jo t-paita ja shortsit päällä. Saa nähdä kostautuuko tämä kesän ennakointi jossain vaiheessa flunssan merkeissä,mutta ei vaan voinut vastustaa kiusausta!

Mutta Eetu tosiaan on nyt nuo tehosterokotuksetkin viime viikolla saanut ja ollaan siis menty ihan vapaasti sen jälkeen. Koirapuistossa ollaan muutamaan otteeseen jo käyty uusia kavereita hankkimassa, ja tänään tuli vastaan sellaisia kurakoiria että oli pian pieni pihiskin ihan mudasta musta ja märkä. Eli suoraan pesulle vaan heti leikkien jälkeen.:-D Eetuhan tosiaan on päässyt jo saunaankin tutustumaan ja ihan mielissään ylälauteella köllötteli lämpimässä. Eetulla taitaa myös olla tyttöystävä! Naapurissa asuva puolivuotias kultainennoutaja Zara on Eetun mielestä tosi ihku! Edes pieni kokoero ei näytä olevan este eikä mikään… Päinvastoin se saa vaan pienen pihispojan yrittämään kahta kovemmin!

Eetu on myös ottanut tuosta “isoveikastaan” Sulosta mallia. Meillähän on ollut sellainen metrin korkuinen portti esteenä,ettei pentu yläkertaan pääsisi rellestämään. Noh, tässä toissayönä Eetu jäi alakertaan vinkumaan ja hirveän pitkään ja sitkeästi se sieltä yritti yli tulla. Ja ihan yhtäkkiä, se oli kuin olikin yläkerrassa häntää heiluttamassa! Vietiin se sitten siskon kanssa takaisin alakertaan portin taakse ja katottiin että miten ihmeessä se yli pääsi. No, ihan samalla lailla kuin Sulo siitä yli hyppää, eli ensin etutassut reunan yli ja sitten pungetaan takatassuilla niin kauan että yli mennään! Korotettiinkin sitä porttia siitä vielä mutta yli tuli. Pakkohan sen oli sitten antaa yläkerrassa (ja tietysti sängyssä kainalossa) nukkua. Kenties tulevan agilitykoiran vikaa pojussa?

Glói on ollut myös ihan ylipirteä koko kevään ajan! Sunnuntaina kun oltiin maastossa tutulla porukalla, oli kaikilla hevosilla niin hirveät menohalut että kun käännyttiin kotiin päin, Rán säikähti jotain ja lähti käsistä ja Glói heti perässä tuhatta ja sataa. Ei ole Glói-poika tässä neljän vuoden aikana noin ennen tehnyt, on se joskus ennenkin kaverin perässä lähtenyt mutta aina se on antanut ottaa kiinni. Tällä kertaa ei siitä tieotakaan, piti vain pysyä selässä siihen asti että ponit päätti rauhoittua. Mutta kuten näkyy, hengissä selvittiin siitäkin. Ja annettiin hevosten laukata vielä yksi ihan suora tie ja Glói lähti silloinkin kun ohjus ja taas sai todeta että 10 vuotta nuoremmat heposet jäivät jalkoihin, kun Glói 17wee tuli ja tykitti.;)

Sitten vähän keväisiä kuvia Eetu-pojusta! Ikää nyt siis reilu 4kk.^^ Glóistakin olisi tarkoitus saada uusia kuvia tänne asap!

Maailman söpöin pikkanen.<3

Pikku kenkuru.:)

Mm. Pätkis on hyvää!

Pikku riiviö!

Viime viikko olikin kiireinen pienelle pihispojalle,huhhuh! Tekemistä ja ihmeteltävää riitti lähes jokaiselle päivälle. Yhtenä päivänä piti rakentaa naapurin pojan kanssa lumilinnaa ja toisena päivänä autettiin toisia naapureita muuttopuuhissa. Eetu juoksenteli ihan onnessaan ihmisten jaloissa näiden kanniskellessa tuoleja ym pakettiautoon ja nostettiinpa pikku pihis myös käppäilemään kyseisen pakun lavalle tutkimaan tavaroita. Kuulemma olisi siinä tilanteessa pitänyt pistää pakun ovet kiinni ja lähteä muuttamaan kuormaa uuden karvakorvan kera. Mutta onneksi ei sentään!

Sunnuntai taisi silti olla kaikkein paras päivä, sillä silloin Eetu pääsi käymään Örri-iskänsä luona kylässä riehumassa. Pakko sanoa,että on kyllä ihan isänsä näköinen poika, toivottavasti Eetu saakin iskänsä komean kropan sitten aikuisena,nam! Ja oli muutenkin kiva päästä vertaamaan että kuinka paljon Eetu tuosta vielä kasvaa. Örrin perheessähän asuu myös Eetua 1,5kk vanhempi sakemannin pentu Ronski. Se olikin ensimmäinen koira jolle Eetu on alistunut ja ihan kunnolla jopa vähän pelännytkin. Silti niidenkin leikit sujuivat oikein kivasti vaikka kokoeroa tosiaan onkin.

Kyllä mä tolle vielä näytän,hähää.

Kyllähän sitä toista on kiva kiusata kun se on kiinni ja ite saa olla vapaana:)

Mutta näinhän siinä kuitenkin lopulta kävi että: “Mä antaudun,mä antaudun!”

Örrin kanssa olikin sitten huomattavasti tasaisempaa. Isä ja poika paini oikein olan takaa, Örri ei takuulla ollut odottanut Eetusta niin kovaa vastusta! Eetun tassut kävivät tuhatta ja sataa ja Örrillä oli kyllä täysi työ pysyä perässä. Tasaista vääntöä tosiaan oli, kumpikin niin kovapäisiä ettei voinut luovuttaa millään. Sitä oli kyllä niiiin hauska katsella! Örri-parka väsähti kyllä jo selvästi ja läähätti hirveästi mutta pakko oli jaksaa, eihän sitä nyt tuollaiselle kakaralle voinut hävitä! Tasapeliin silti taisi päättyä tuo paini, saas nähdä että miten ensi kerralla kun poika on taas himpun verran isompi.;D Tilanteesta sai vaikka kuinka monta hyvää kuvaa,mutta tässä niistä nyt joitakin parhaita.

“Moi isi..”  “Ja kukas kirppu se tää on..”

Ja tässä sitten jo mentiinkin..

Tää on mun mielestä kyl jotenkin tosi sulonen kuva.:)

Perus isä-poika-suhde eikö? =)

Ei se omena tunnetusti kauas puusta putoa.

Tässä kumpikin alkaa jo selvästi olemaan ihan naatteja.

Isi väsähti ja kakarakin sammui kotona totaalisesti. Ja oli ihan kanttulivei vielä seuraavankin päivän.

No niin, tänään sitten tosiaan käytiin tallilla pyörähtämässä niin että Eetukin oli nyt ekaa kertaa mukana. Ilma oli ihan loistava, noin -5 astetta ja iiihana auringonpaiste! Ekana tallipihalla tuli vastaan tallikissa Loppa, ja kohtaaminen meni oikein hyvin, onhan nuo kissat jotenkuten tuttu juttu jo. Sitten alkoi varsinainen Eetu-show! Kaikki tallilla samaan aikaan olleet kerääntyivät pennun ympärille sitä ihailemaan ja pusuja sateli Eetulta oikein kovasti. Miltähän mahtoi maistua kun sitä ennen oli pari lantakökkärettä käynyt suussa yh..:’D

Sitten haettiinkin Glói laitsalta ja niin “iso-ja pikkuveli” (niinkuin me niitä leikillä kutsutaan) kohtasivat ekaa kertaa. Glóihan on ihan tottunut kaikenlaisiin eläimiin joten se ei ollut millänsäkään Eetusta, mutta haisteli sitä kyllä korvat hörössä. Eetu ensin oli ihan ihmeissään,eihän se tuollaista jättiläistä ennen ollut nähnyt! Muttakun nostettiin se Glóin korkeudelle sitä moikkaamaan, niin uskaltautui Eetukin haistelemaan innoissaan ja oli kyllä aika nöyränäkin tilanteessa,ei esim yhtään yrittänyt näykätä tai räppäistä sitä turvasta. Käytiinkin sitten kävelemässä pieni maastolenkki yhdessä ja Eetukin jaksoi tosi hyvin. Oli muuten ilmassa ihan sellaista kevään tuntua jo,ahh!

Kun päästiin takaisin kotiin niin sielläkin odotti sitten kiva pieni yllätys; nimittäin jackrusselin terrieri Jekku sattui kävelemään juuri silloin pihan ohi ja tuli tietysti sitten Eetua moikkaamaan ja pojathan siinä laittoivat vielä kunnon leikit pystyyn. Energia riitti hyvin siis myös siihen. Ei muuten ihme että pihikset ja jackrusselit sekoitetaan niin usein.. Nyt poju onneksi on jo rauhoittunut ja tuhiseekin tyytyväisenä tuossa viereisellä tuolilla.:)

Pojujen ensikohtaamien.

Tässä pojat spottasi selvästi jotain jännää.

Lenkillä.

Sania repimässä.

Ja ihan lopuksi on pakko laittaa yksi aivan ihana kuva Glóista ja Gefjun-tammasta.:)